huumaava huikea huipentuva

Minä panikoin joka ilta, että en pysty, en ehdi, en jaksa, en. Ja sitten herään aamuisin valon kajastukseen rauhassa liian hitaasti.

Sitten #stadihope ja yksin Jeesus! Huikeita hetkiä, huikean hieno päivä. Jotenkin irrallinen maaliskuun harmaasta sateesta ja kummallisista aikaansaamattomuushengailuista, irrallinen väsymyksestä ja kiireestä. Hämmennyn ihmisistä, jotka muistavat monen viikon takaa ja hämmennyn, kuinka yksi loistaa. Kiitos aivan kaikesta huimaavat puhujat, järkkääjät ja yksin Jeesus.

Sunnuntain aikaansaamattomuus ylitti sitten kaiken sen kiitoksen määrän ja korotetun toivon. Piti tehdä, mutten. Lähdin kauppaan ostamaan lyijyä, että saisin kreikan läksyt tehtyä, mutta palasin kera motivaatiojätskin. (muttei haittaa rikkoa paastoa palmusunnuntaina, jos saisi sitten vaikka vähän aikaan) Ja sainkin: essee muuttui kolmesivuiseksi ja se teki onnelliseksi.

Minä tulen onnelliseksi:
- ilmaiseksi jaetusta soijakermasta ja mantelimaidosta
- suuruuden äärellä laulamisesta
- kohta olevasta pääsiäislomasta
- appelsiinilohkoista
- unisportista
- tarroista lyhtypylväissä

Ja taas tuli talvi.