huhtitouko

Harkka loppui muutama viikko sitten ja kesä alkoi aivan saman tien. Iloa, kun sai suoraan juosta harkan loppukeskustelusta bussiin ja riparin vanhempainiltaan. Yhä olo on samaan aikaan hurjan haikee, välillä ikävä linnakaupunkiin ja samalla kesä ihastuttaa ja innostaa. Voispa saada kaiken, kaikki ja joka hetken itselleen.

----

Katkelma vielä viime kuusta:

Huhti-toukokuu oli kokonaisuudessaan hyvä. Vikoilla viikoilla oli kolmevuotiaita, jeesus myrskyssä, vauvakerho ja diakoniaretkijuttuja, lettuja ja nuotiolauluja. Messussa vähän väärin lauletut liturgiat (mutta pelkkä positiivinen ja rohkaiseva palaute) ja puhetta kasteen kantavuudesta. Kaikenlaisia hyviä asioita.

En olis halunnut vielä luopua kirkkoarjesta (eikä onneksi vielä täysin ole tarvinnutkaan, kun kesä on täyttä riparia ja nuorteniltaa ja aivan parhaita tyyppejä). Enkä siitä harjoittelijan rohkeudesta koittaa ja katsoa, kantaako omat taidot vai ei. Enkä ympärillä kulkevista kivoista papeista ja ihmisistä, jotka sanottaa hyviä juttuja mun päähäni. Enkä niistä, jotka vastaa kaikkiin kysymyksiin ja kärsivällisesti keskittyy pohtimaan sitä, millasissa vaatteissa tyyppi on papiksi tunnistettava ja asiallinen. (Ja että onko ehtoollisen asettaminen ruuanlaittoa.)

Rohkeuden kysyä ja kokeilla ajattelin kyllä napata mukaan niistä hyvistä hetkistä.

Lopuksi sanottiin: "toivon, että susta tulee pappi" ja paljon paljon ihania sanoja visioista ja empatiasta ja vaikka mistä. Halattiin ja tuntu tosi epätodelliselta lähteä.

sun hymystä mä voimaannun

Harkkaviikoissa kuplii ilo ja lämpö. On ollut kynttilähetkiä iltapäiväkerhossa, kadonneita karitsoita ja lammaspehmoja, hartauksia varkkakerhoille, ihmeelliset Jumalan lapset, kokouksia, saarnaa ja siunauksia. Paljon käteltyjä pappeja, retkiä kellariin pelottavassa hississä. Maailman helpointa sanoa lapsille, että musta tulee isona pappi ja siksi oon täällä. Lapset sanoi, että papit ei sitten käytä sellasia housuja, joista näkyy nilkat. Ja samalla, että tosta tulee varmaan hyvä.

Välissä vappu, parhaita päiviä. Maria Magdaleena, pitsapaloja, rakkaita tyyppejä, koirakulta, lakit Agricolalle ja Mantalle, ekat yhteiset hampparit, tuttuja violetteja, selfieitä auringonsäteissä ja sen laskiessa, kuplia lasissa ja iloisia harkkatarinoita. Maailmaan yhdessä rohkeina näin.

Yhtäkkinen kesä ilahduttaa kaikkialla. Kun voi iltaisin polkea lainapyörällä lahkeet liuhuen laiturille ja siellä ajatella tätä kaikkea, mikä mun käsillä on. Nää ajat menee nopeesti ja huomaamatta.

On ollut maailman söpöimmän maalaiskirkon messu, liturginen laulu ja maailman lempein kanttori. Onneksi kämppis oli poissa sinä lauantaina ennen liturgiaa, niin sain rauhassa lauleskella herran rauhaa iltapalaa syödessä. Eli myös messussa mä lauloin! On toimituskeskusteluja, saarnoja meissä asuvasta rakkaudesta ja pelipaitapuhetta. Hautajaisvaatekriisejä, retkiä maailman parhaalla lainapyörällä ja kaikkea hyvää.

Mummot sanoo hyviä asioita ja nää on listoja onnesta. Tätä mä haluun, ennen kaikkea tätä.

sinun rauhasi meille

Pari viikkoa sitten kävin yhden yön visiitillä hiipakuntakaupungissa, kylässä piispan kotona ja söpöimmässä minikappelissa, pyynikin päällä auringon laskiessa. Oli hyvät syvät pari päivää. Puhetta tavallisten tyyppien hyvästä arjesta, luottamusta siihen. Että kutsu kantaa ja sinun rauhasi meille.

Ehkei aina tarvii olla ihan niin varma ja vahva, ehkei tarvii tuntea niin voimakkaasti ja joka päivä tahtoa. Ehkä saa vaan tehdä sitä, mikä kiinnostaa ja antaa kutsujan ottaa vastuu siitä, että mä oon ok ja tarpeeks. Ei se siemen pääse ees itämään, kun sitä pitää alituiseen kaivaa ylös ja tarkastella että miks ei se kasva.


Viime viikolla raahasin itseni kokoisen laukun bussiin ja linnakaupunkiin. Täällä on ihan hyvä. Varastossa sata lammaspehmoa ja kalenterissa kirkkoarki. Sänky toivottavasti saapumassa tähän huoneeseen niinku luvattiin.

Lisäks oon kirjoittanut kirjeitä, saanut postia puolen vuoden takaa, miettiny kesää ja nuoruutta. Oodiin tupsahti latinan tentistä yrittämättä ja tunteja skippaillenkin yllätysvitonen, teki iloikseksi. Iltakävelyillä tuoksuu sima, aurinko painuu aina vaan myöhemmin ja elämä on hyvä.