On mennyt pari nopeeta ja samalla tuskaisen hidasta, ihanaa ja silti tahmeaa kuukautta. Toukokuussa oli opintopiiri, ylimääräisiä sivuainenoppia, gradu ei edennyt, pelattiin euroviisubingoa, tyyppejä vihittiin papeiksi ja ihmettelin, missä välissä tää kaikki oikein tapahtui, milloin mä putosin ja miten mulle kävi niin.
Arjesta irrallaan oli vappu, lakitettiin agricola niinkuin jo perinteen verran on tehty, juotiin simaa ja skumppaa tuomiokirkon portailla, hytistiin viilenevässä illassa ja hengailtiin haalareissa. Vika violetti vappu, päätin ja olin myöhässä piknikiltä niinku aina. Pressuilla oli niin paljon tuttuja ja se päivä oli vielä meidän.
On tuttu kesä, tutut keskiviikot ja torstait. Oltiin reilu viikko turkoosin veden rannalla, maailman kivoimpien riparilaisten kanssa. Oli 34 astetta joka päivä, iltaohjelmat palmujen alla, hartaudet keltaisessa kirkossa ja vaikka mitä, maailman hauskimmat uudet tutut ja hyvät jutut. Alkukeittoa, lavatansseja ja naurua.
Konfispäivän iltana halattiin toisetkin heipat ja harmitti, oli kivaa sen pienen hetken. Oon pelannut mölkkyä, paistanut halloumia, grillannut soijanakkeja, täyttänyt 24, juonut muumiskumppaa ja oikeeta skumppaa, kiipeillyt, leiponut kakkua ja juonut kahvia. Töissä oon muun muassa hajottanut pari astiaa ja nitonut sormeen. Mutta edelleen töissä on kivaa ja mastot on kauniit, vaikka edelleen välillä kirpaisee.