huhti

Maaliskuussa oli jaetut eväät ja jumalanpalvelus täytti tän kaupungin kirkot.
Sinä sunnuntaina konfirmoitiin meidän hiihtolomalaiset. Niinkuin aina, albajuhlat on kivoja. Tulee sellanen olo, että tällaisissa juhlissa haluun olla aina, tällaisia nuoria haluu juhlia.

Yhtenä kevätlauantaina juhlittiin kauneimpia häitä ja kauneinta paria. Oli hauska pappi ja ite tehtyjä koristeita, paperikukkia ja kiliseviä kultakelloja, maailman parasta ruokaa ja makeimpia marenkeja. Ja niin rakkaita ystäviä. 

Yliopiston kappelilla messutaan joka maanantai, onneksi on vuoroviikkosuklaat, jotka pelastaa prakkariluennot ja ylipitkät maanantait. Sitten on gradu ja ei yhtään uutta sanaa taas kuukauteen. Haastattelut odottaa litteroimistaan ja aineisto keräämistään. Ja teoria aukikirjoittamistaan ja oikeastaan ihan kaikki. Ja kuitenkin on kiireettömämpi kevät kuin vuosiin. Vikassa virallisessa semmassa ihmiset kiittelee kauheesti ja lopuksi nauretaan yhessä. 

Harmittaa, että en jaksa enää kirjoittaa päiväkirjaa. En haluaisi hukata tän kevään kuukausia harmaaksi massaksi kuukausien jonoon. Haluaisin muistaa, kuinka mun ikkunasta oli kauniit maisemat ja kuinka kiivettiin lintutorniin, pelattiin lasersotaa ja kuinka hymyilen sun unisille kasvoille. Junat on edelleen reitti hyviin maisemiin.

Ja kohta on taas tuttu kesä ja se on kaikista hauskinta.