helmiarki

Vujuilon ja sen jälkeisen haikeuden lisäksi on ollut ihan tavallisen arjen hyviä juttuja.

On kokoustettu asioista ja vaikka mistä, suunniteltu leiriä, loistavaa messua ja kannettu yhteistä vastuuta nälkäisistä. Oon pitänyt raamista mummoille, vahtinut lapsia, sinkoillut paikasta toiseen valtavaa vauhtia. Ajanut bussilla mukamaalle entiseen kotiin luvattoman usein. Istunut violeteilla sohvilla juomassa teetä sillon, kun piti kirjoittaa ja tuottaa.

Oli laskiainen, heresiapullia mantelimassalla, viiniä, teologityyppejä, naurua ja kompletorio. Myöhäisiä iltoja kahvilla, ystävien kodeissa, kaupungin kaduilla ja ihanan hurjassa pulkkamäessä. Aikaisia aamuja latinan tunnilla, konjunktiiveja ja deponenttiverbejä. Olen harvoin paikalla, enkä oo tehny läksyjä. Kukapa olis minusta uskonu?

(Salaa oon miettiny sua luennoilla ja bussimatkoilla, sillon kun on hetki hiljaista aikaa.)

Pelkkiä helmihetkiä.

katsokaa siskot katsokaa veljet

Viime viikon helmihetki oli ehdottomasti tiistai ja #tytclxv, kun vanhin ja kaunein täytti 165 ja juhlittiin vuorokauden ympäri rakkainta violettia. Ilta oli kaunis ja ihana. Sali täynnä loistavia kasvoja, upeita ystäviä, söpöjä tyyppejä, hyviä juttuja, oivaltavia puheita, rakkautta ja parhautta.

Tuntu vanhalta, kun tyypit, joiden kanssa oli helppoa jutella ja kävellä jatkoille oli just saaneet töitä tai ainakin on kohta valmistumassa. Milloin musta tuli vanha ja mun tutuista oikeita aikuisia? Päähän hiipii haikee kaipuu, että oispa fuksi ja oispa kaikki nää vuodet vielä edessä, vaikka samalla tiiän, että tässä on paras.

Myös mä selvisin puheesta, vaikka se olikin huonosti maanantaina valmisteltu ja vasta jälkkärillä ja jännitti niin paljon, että suklaa fondantin syöminen oli vähän vaikeeta. Jotain kiehtovaa hyvää siinä siltikin on, kun mikki on viimein kädessä ja katseet kohdistuu muhun, mun jutuille nauretaan ja hymyillään. Jotain oudon siistiä.

Tanssittiin nestori miikkulaista, vaikka sanottiin, ettei liian pitkässä mekossa vois. Naurettiin ja puhuttiin kesästä ja elämästä. Sitten tanssittiin valssia neljältä yöllä klusterilla. Kotimatka oli pitkä ja kylmä ja lumisateinen, mutta muuten ilta oli aika todella ja kaikin tavoin kokonaisvaltaisen onnellinen. Katsokaa siskot katsokaa veljet huomisen valoa päin, maailmaan käymme yhdessä rohkeina näin.

tammikuu

Tammikuu:

Tässä kuussa valvon kahteen liian usein, kun on synttäreitä, toimijoita, tärkeitä, aitoja asioita. Esim näitä nopeita snäppejä sisältöineen:

On salaa vilkuiltuja plassisuunnitelmia, vujumekkokriisejä, nepalilaista, whatsapp-raamista, tovereita ja tekemättömyyttä. Vähän liikaa surullisen hauskaa skumppa- ja sviittiläppää jokasessa kokouksessa. Kun meillä on kuitit tallessa ja (suurin osa) oikein nidottuna. Yritystä ymmärtää kevättä ja sen sisältöjä, päästä samalle kartalle kaikkien kans ja sisäistää kiireen sisällöt ja toimintatavat.

Skippailen latinan läksyjä kahdesti viikossa, istun budjettikokouksissa ja itken bussissa numero 78, nauran kahvilassa ja kerron salaisuuksia. Tarviisin tukun viisaita sisältösanoja ensi tiistaiksi (ja mielellään loppukevääksi kans). Unelmoin hämmästyttävän tavallisesta ja tylsän normaalista arjesta, pantapaidasta, lapsista, villakoirasta ja valmisomakotitalosta jossain 90 kilometriä tästä kaupungista.