tiistai 20. helmikuuta 2018

helmiarki

Vujuilon ja sen jälkeisen haikeuden lisäksi on ollut ihan tavallisen arjen hyviä juttuja.

On kokoustettu asioista ja vaikka mistä, suunniteltu leiriä, loistavaa messua ja kannettu yhteistä vastuuta nälkäisistä. Oon pitänyt raamista mummoille, vahtinut lapsia, sinkoillut paikasta toiseen valtavaa vauhtia. Ajanut bussilla mukamaalle entiseen kotiin luvattoman usein. Istunut violeteilla sohvilla juomassa teetä sillon, kun piti kirjoittaa ja tuottaa.




Oli laskiainen, heresiapullia mantelimassalla, viiniä, teologityyppejä, naurua ja kompletorio. Myöhäisiä iltoja kahvilla, ystävien kodeissa, kaupungin kaduilla ja ihanan hurjassa pulkkamäessä. Aikaisia aamuja latinan tunnilla, konjunktiiveja ja deponenttiverbejä. Olen harvoin paikalla, enkä oo tehny läksyjä. Kukapa olis minusta uskonu?

(Salaa oon miettiny sua luennoilla ja bussimatkoilla, sillon kun on hetki hiljaista aikaa.)

Pelkkiä helmihetkiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti