kaikki maailman valot pääl

Oli leiri, tutussa paikassa uudessa kontekstissa. Jännitti, mutta kun katson nyt, se oli niin erittäin hyvä. En vois olla kiitollisempi jokaisesta ihmeellisestä tyypistä, kollegasta ja muusta.

Oli mitä onnistuneimmat työskentelyt, oivaltavat kysymykset, ne hetket joina tein työtä jolla todellakin oli tarkoitus, merkitys ja päämäärä, jonka vuoksi olen täällä. Pulkkamäet, jokailtaiset toimistokeskustelut, posselapun hyvät sanat. Kirkonrotat, piilosleikit, pingikset ja ulkoläksyt. Kaikki se hyvä, kerääntyneenä mun ulottuville.

Leirin jälkeen jatkuu graduarki ja joka päivä pari sataa sanaa nuorten sitoutumisesta. Teen ekat haastattelut ja nyt se on konkreettista, että ehkä joskus valmistun. Edelleen varastan päiviä violeteilla sohvilla, haluisin linnoittautua niihin paninikaverihetkiin, joissa on vaan järjestöjuttuja ja hyviä hommia. Vaikkei se järjestö enää oo ees mun, vaan välillä on ikävä. Käyn kävelyllä kesken esseiden ja koitan pysyy hereillä.

Kaikesta huolimatta mun ajatukset on edelleen sadan kilometrin päässä, siellä missä mastot loistaa iltaisin. Siellä missä hyvyys ulottuu mun luo.

helmi

Hyvä helmikuu.

Gradu ja arki noin yleensä on yks hallitsemattomasti ja poukkoillen lisääntyvä rönsy. Tutkimuskysymyksiä olisi sata, uusia kiinnostavia aiheita tuhansia joka aamu. Mutta kyky tarttua tähän, rajata ja fokusoida, naputtaa sanoja tiedostoon niin että se valmistuisi, olematon.

On helmikuun kaunein ilta, vuosijuhlat, paljettimekko, teologiaa, paljon rakeisia kuvia ja iloisia hymyjä. Lempparijärjestö edelleen, rakas ja paras. Kauniita puheita ja ylioppilasriemua, kunpa laakerit ei lehtisi liian aikaisin.

Muuten ei tapahdu oikein mitään, eipä mitään ihmeellistä. Täällä sataa lunta ja on paljon pakkasta, askarrellaan hääkutsuja, juhlitaan synttäreitä ja leikitään eläinperheitä. Kaverit on parhaita. Kannetaan yhteistä vastuuta. Syödään lounasta ja luennolla tehdään muita juttuja, yritän googlata kuinka kirjoittaa gradu kuukaudessa.

Lasken jokaisen emojin, halataan kellon alla. Pakenen aikuisuutta violetilla sohvalla ja maksan kahvista liikaa joka päivä. Parin tunnin päässä on kevään riparijuttuja, on niin kivaa olla omalla alueella, tutulla ja rakkaalla. Metodipiirissä kirjoitetaan runoja, sellainen yliopisto.

Mutta niin, hyvä helmikuu.