hyvää vaan

Käytiin vuosien takaisilla adventtimyyjäisrahoilla tallinnassa. Oli eniten lomaa pitkään aikaan, hyviä hetkiä ja rauhallista aikaa. Inkerinsuomalaismummoja, tarinoita viime vuosisadalta, palmunoksia, viiniä ja naurua. (#tuollaseuskontomenee ja #jumalamielessäjajalassa)

Onnellisia kesäasioita keskiviikkona. Kuninkaallisia juttuja, parhaita tuttuja ja kaikkea kivaa.

Ja yhtenä yönä Kristus nousi kuolleista. Juhlittiin niin kun jo monena vuonna rakkaimmassa punatiilikirkossa. Siellä parasta on tuttuus, parhaat tyypit ja rakkaat kaikki. Oli tuikkuja jälkiruokamaljoissa, jouluvaloja ja suklaamunia. Leivottiin ehtoollisleipää randomreseptillä (vaihtoehtoina chili-curry ja kurkuma-juustokumina, maustamatonta leipää pyydettäessä). Kiitän luojaani siitä paikasta ja heistä kaikista.

Oon kiitollinen pääsiäisestä myös vain, koska loma ja unitunteja enemmän kuin koko keväänä. Oli kurkumalattea kahvilassa, luettuja fiktiosivuja, omia hetkiä ja salaisia sanoja. Pitkästäpitkästä aikaa sitä kaikkea, mitä rakastin.

Loman jälkeen arki on intensiivistä latinaa, öisten tenttikahvibrownieiden leipomista ja harkkajännitystä. Kyl tää varmaan täst.

olen eksynyt latviassa

Loma on hyvä. Oltiin neljä ekaa lomapäivää riikassa kauniiden kujien, kissojen, katumuusikoiden ja kahvin luona paossa suomen sakeaa arki-ikävää. Se oli kaupunki kauniista rakennuksista, kivijalkakahviloista, elämän parhaista pitsoista ja keskiaikaisista kirkoista.

Eksyttiin latvian yliopistolle, hukuttiin hetkeksi mukulakivikaupunginosaan ja sunnuntaiaamuna latviankieliseen jumalanpalvelukseen (, jossa ymmärsin sanat Jeesus, aamen ja ylistää). Mun omana matkaseurana oli Riikka Pulkkinen, parasta hetkeen. Vapaita ajatuksia.




Mun sydämeni uusi osoite on joulutorit, joissa kuuma viini, tuikkivat valot ja joka puolella karkeloiva kansa ja korviin rynnivä tonttumusiikki peittää kaiken muun. 

Joulun lisäks käytiin kolmessa museossa, muisteltiin lukiohissaa ja sotahistoriaa, kgb-asioita ja juutalaisuutta. En osannut enää kovin monta heprean aakkosta, mutta sain leikkiä hanukka-hyrrällä ja oppia vanhoja juttuja uudestaan.



Väleissä tehtiin kurssisuunnitelmia servetille ja kärsittiin pienet weboodipaniikit ilmaisen wifin äärellä. Mutta muuten oli oikeesti loma, ei koulua, ei sähköpostia, ei esseen esseetä koko aikana. Tapahtui yksi särkynyt lasi, yksi kadonnut lompakko ja yksi (ehkä) murtunut kylkiluu, muuten varsin eheää. Paluulentokoneessa otin onnellisia selfieitä paavipostikortin kanssa. Oli hyvä, mutta on täälläkin onnellista.

we feel it now

Viikon sisällä olen kantanut keltaisia ruusuja ja stressannut messua, mutta myös matkustanut lahden yli syömään pitsaa ja juomaan cappuchinoa. Käytiin yhden teologiystävän kanssa hytisemässä tallinnan kaduilla. Toisenkin piti tulla, mutta koska passi olikin pohjanmaalla, matka jäi väliin. Ei käyty kirkkotaidemuseossa eikä elokuvissa, mutta syötiin paljon ja oli helppoa ja kivaa.

On ollut kivaa myös linnasaaressa, jossa oli kylmää ja tuulista, mutta kaunista ja irrallista. Rakastan merta, rakastan lauttaa ja rakastan paljon. On ollut kivaa saada ääniviestejä, juoda glögiä ja nukkua paljon. Kivaa tehdä vähän vähemmän, vaikka samalla sydän sytyttää kipinää johonkin uuteen. Onneksi en vaan keksi paikkaa sitä kipinää työntää tuleen, ensi keväästä tulee ehkä taas kevyempi, mutta ihan kiva.

Kandiseminaari alkoi ja tuntuu vähän kummalliselta. Oon rakentanut sellaista kuvaa, että ne kandiaan kirjoittavat on jotenkin fiksuja, varmoja tai viisaita, edes vähän aikuisia tai jotenkin määrätietoisia. Ei oo.

Kaiken keskelle leikkasi hullu kuume ja ärsytti. Jäi paljon kivoja juttuja välistä, mutta tän kai saa, kun ei omista kunnollista talvitakkia. Onneksi yksi ihana kutsui syömään kanttarellikeittoa heti, kun olin edes vähän hengissä.

merellä tuulee

Ihmettelen vielä viikon jälkeen, kuinka hyvä koti mulla on. Just mulle tosi hyvä, just nyt.

Haaveilen salaa sivuaineista, joista valmistuu ei-minkään-alan ammattiin. 50 noppaa sosiaalijotain sopisi kirkkososiologian rinnalle varmaan ihan hyvin. Pelkään, etten osaa rakennella itselleni mitään urapolkua, mutta siksi juuri en saa jäädä paikalleni aaykköslinjalle, että se olisi helppo vaihtoehto. Jos se on ainoa syy, se on tosi huono. Mutta en tiedä, vastaan kaikkiin kysymyksiin.

Pelkään, että joudun myöntämään vielä, että vanhemmat tuntee lapsensa paremmin kuin lapset itsensä.

Loman lopuksi kävin merellä kera teologien, vaikka hiukkasen verran hirvitti. Merellä tuulee ja jäätää, laivan sisällä on kovaäänistä ja värikästä. Mutta mukavaa. Lite svenska ja arki on hetkeksi edes vähän kauempana. Olen tyytyväinen siitä, että voi olla hauskaa, vaikka ei olisi sekoittanut aivojaan millään myrkyllä. 

Lopulta loman loppu inhottaa hiukkasen. Palaan arkeen pesemällä vessaa ja purkamalla matkalaukkua. Eilen oli sunnuntai, joka on usein viikon paras. Mutta sen lisäksi piti sulattaa pakastin ja manata seemiläisiä aakkosia esiin mielen kauimmasta nurkasta. (Mulla on ollut kahden kuukauden joululoma hepreasta, hups)

Mutta lopulta, aivan viimeksi meillä on aivan huikea Jumala. Jumala on puhunut paljon ja pitkästä aikaa luulen, että oikeasti haluan kuunnella, enkä pelkästään (vaikka myös) väittää vastaan. Tämä on hyvää.