maanantai 18. joulukuuta 2017

olen eksynyt latviassa








Loma on hyvä. Oltiin neljä ekaa lomapäivää riikassa kauniiden kujien, kissojen, katumuusikoiden ja kahvin luona paossa suomen sakeaa arki-ikävää. Se oli kaupunki kauniista rakennuksista, kivijalkakahviloista, elämän parhaista pitsoista ja keskiaikaisista kirkoista.

Eksyttiin latvian yliopistolle, hukuttiin hetkeksi mukulakivikaupunginosaan ja sunnuntaiaamuna latviankieliseen jumalanpalvelukseen (, jossa ymmärsin sanat Jeesus, aamen ja ylistää). Mun omana matkaseurana oli Riikka Pulkkinen, parasta hetkeen. Vapaita ajatuksia.




Mun sydämeni uusi osoite on joulutorit, joissa kuuma viini, tuikkivat valot ja joka puolella karkeloiva kansa ja korviin rynnivä tonttumusiikki peittää kaiken muun. 

Joulun lisäks käytiin kolmessa museossa, muisteltiin lukiohissaa ja sotahistoriaa, kgb-asioita ja juutalaisuutta. En osannut enää kovin monta heprean aakkosta, mutta sain leikkiä hanukka-hyrrällä ja oppia vanhoja juttuja uudestaan.



Väleissä tehtiin kurssisuunnitelmia servetille ja kärsittiin pienet weboodipaniikit ilmaisen wifin äärellä. Mutta muuten oli oikeesti loma, ei koulua, ei sähköpostia, ei esseen esseetä koko aikana. Tapahtui yksi särkynyt lasi, yksi kadonnut lompakko ja yksi (ehkä) murtunut kylkiluu, muuten varsin eheää. Paluulentokoneessa otin onnellisia selfieitä paavipostikortin kanssa. Oli hyvä, mutta on täälläkin onnellista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti