Käveltiin helsinkiä soihdut kourassa, laulettiin kovaa ja kauniisti. Violetin lipun takana oli hyvä, hyvä teologina ja hyvä suomalaisena. Torilla ja puheissa lueteltiin taas koulutus, pisa, vapaus ja äänioikeus.
Mutta vapaus äänestää, uskoa ja olla minä eivät oo vain kauniita sanoja juhlapuheissa tai jotain kansalaisuskonnon opinkohtia. Niiden takia kyyhkyset ei kadonneet meidän maassa. Ne on ollut mun elämän lähtökohdat ja ne jutut, joiden keskellä musta on tullut mä kenenkään estämättä. Ja ne kulmat, jotka antaa tilaa nähdä, mikä vielä on pielessä ja joiden takia meillä on ehkä mahdollisuus rakentaa vielä parempaa.Kiitos ja onnea kaunis, rakas ja paras Suomi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti