Olen tehnyt, kaikkea muuta kuin oppinut. Elämä on ollut varsinaista vuoristorataa, lähinnä kieputtanut minua oksetukseen asti, muttei turvakaari ole irronnut. Oon kyydissä, aina. Ja parhaita hetkiä ne ovat olleet, joissa en ole tehnyt järkeviä. Parhaita hetkiä on elää.
Olen solminut pinkkejä lenkkarin nauhoja, ostanut synttärikortteja, löytänyt kauneimman lenkkipolun. Herätellyt hulluja haaveita ties mistä maailmanmatkailusta, vaikka englanti onkin surkeaa. Kirjoittanut kirjeitä ja hartausjuttuja mieluummin kuin muuta. Pohtinut, josko sittenkin.
Kakkugalleria on taivas julistettiin, kun juhlistettiin ystävän syntymää ja itkettiin ensimmäisten kakkupalojen (huumaavan täydelliselle) maulle. Julistan kakkurakkautta yhä, vaikka kehotankin viettämään aikaa siellä hieman hitaammin. Passionjuustoa ja sitruunamarenkia minun taivaassani aamen. (Ja sitten juhlan jälkeen itkettiin viimeisellä kreikan tunnilla pahaa oloa. Kun ei osannut lopettaa sokerikuorruttautumista ajoissa.)
Viikon jokaisena iltana olen ylittynyt:
Teologimusaillassa kuultiin pallomerimies ja muuta tuttua. Rakas kiharatukka lauloi niin kivasti hänkin. Tiedekuntalehden toimituskokouksessa puhuin enemmän kuin koskaan ennen, muutaman sanan ainakin. Sitseille pukeuduin lapsuuden ammattihaaveeseen. Lauloin ja nauroin kokkilakki päässä, eikä minua huumattu ainakaan (jos sellaisesta on ollut puhe).
Teologimusaillassa kuultiin pallomerimies ja muuta tuttua. Rakas kiharatukka lauloi niin kivasti hänkin. Tiedekuntalehden toimituskokouksessa puhuin enemmän kuin koskaan ennen, muutaman sanan ainakin. Sitseille pukeuduin lapsuuden ammattihaaveeseen. Lauloin ja nauroin kokkilakki päässä, eikä minua huumattu ainakaan (jos sellaisesta on ollut puhe).
Lauantaiyönä sain yllätysvieraita punatiilitalon ystävistä. Vaikka kauhistuinkin ensin, ryntäsin huoneeseeni ja laitoin paniikkiviestejä Ruusulle ja Kauralle. Vaikka mukana oli vain lihapitoista pitsaa. Vaikka kello oli yksitoista ja minun piti kirjoittaa psykiatrian tenttiä. Kiitos, että kävitte ja tervetuloa uudelleen, jos tuotte ruokaa.
Puhelimesta löysin vielä maailman rohkaisevimman kannustustsemppauksen kirkkohissan luennolta: te ootte päässyt yliopistoon, joten selviitte poiskin! (niin, köh, olemme päässeet teologiseen.) Ehkä tässä selvitään, ehkä vaikken käännäkään kaikkia jakeita kreikan tenttialueesta, vaikken kääntäisi yhtäkään enää. Ehkä, vaikka en. Selviän kesään vaikka sitten muun elämän voittaessa täysin.
Puhelimesta löysin vielä maailman rohkaisevimman kannustustsemppauksen kirkkohissan luennolta: te ootte päässyt yliopistoon, joten selviitte poiskin! (niin, köh, olemme päässeet teologiseen.) Ehkä tässä selvitään, ehkä vaikken käännäkään kaikkia jakeita kreikan tenttialueesta, vaikken kääntäisi yhtäkään enää. Ehkä, vaikka en. Selviän kesään vaikka sitten muun elämän voittaessa täysin.