merellä tuulee

Ihmettelen vielä viikon jälkeen, kuinka hyvä koti mulla on. Just mulle tosi hyvä, just nyt.

Haaveilen salaa sivuaineista, joista valmistuu ei-minkään-alan ammattiin. 50 noppaa sosiaalijotain sopisi kirkkososiologian rinnalle varmaan ihan hyvin. Pelkään, etten osaa rakennella itselleni mitään urapolkua, mutta siksi juuri en saa jäädä paikalleni aaykköslinjalle, että se olisi helppo vaihtoehto. Jos se on ainoa syy, se on tosi huono. Mutta en tiedä, vastaan kaikkiin kysymyksiin.

Pelkään, että joudun myöntämään vielä, että vanhemmat tuntee lapsensa paremmin kuin lapset itsensä.

Loman lopuksi kävin merellä kera teologien, vaikka hiukkasen verran hirvitti. Merellä tuulee ja jäätää, laivan sisällä on kovaäänistä ja värikästä. Mutta mukavaa. Lite svenska ja arki on hetkeksi edes vähän kauempana. Olen tyytyväinen siitä, että voi olla hauskaa, vaikka ei olisi sekoittanut aivojaan millään myrkyllä. 

Lopulta loman loppu inhottaa hiukkasen. Palaan arkeen pesemällä vessaa ja purkamalla matkalaukkua. Eilen oli sunnuntai, joka on usein viikon paras. Mutta sen lisäksi piti sulattaa pakastin ja manata seemiläisiä aakkosia esiin mielen kauimmasta nurkasta. (Mulla on ollut kahden kuukauden joululoma hepreasta, hups)

Mutta lopulta, aivan viimeksi meillä on aivan huikea Jumala. Jumala on puhunut paljon ja pitkästä aikaa luulen, että oikeasti haluan kuunnella, enkä pelkästään (vaikka myös) väittää vastaan. Tämä on hyvää.