(Olen pahoillani, mutta epäilen, että mulla on addiktio blogin nimen vaihtamiseen. Tällä kertaa on kyllä sellainen oma fiilis tästä. Olen vähän hassu, kun keksin tällaisesta ongelman, mutta kun ensin oli kiire nimetä lapsi ja sitten kiire vaihtaa oksetus pois. Nyt on sitten mietitty vähän. Onneksi mahdollisten ihmislasten nimet on säilyneet samoina siitä, kun keksin ne ussan ylppäreihin opiskellessa. Ettei tarvitse sitten maistraatissa ravata.)
Vuosi on alkanut kyselemällä. Toteutan lupaus numero kakkosta niin kiireellä, että ehdin varmaan vuoden aikana tulla ketään muuta viisaammaksi. (tai sitten oon vaan harvinaisen tyhmä tapaus ja kerkeän juuri samalle tasolle järkevien kanssa) Joka tapauksessa päätin kysyä ja kysyn, niin paljon kuin ehdin.
Kirjaimellisesti vuosi alkoi raketeilla ja haleilla pakkasessa. Sillä välin, kun yksi ampui taivaalle värejä ja palavaa metallia, me muut lämmittelimme leikkimällä ponileikkiä, pientä lohikäärmettä, Esterin autoa, banaania ja Nooaa. Nooa on aika kova treeni, jos on tosi väsynyt, kylmissään ja tekee kaikki liikkeet hyppien x-hyppyjä.
Aiemmin illalla oltiin syöty ihan valtavasti, joten treeni tuli tarpeeseen. Oltiin myös valettu tinaa ja ennustettu taskulampun valossa. Sekä keskusteltu siitä, voiko viiniä konsekroida juustonmaistajaisiin. (mun mielestä ei) Olin muuten ainoa teologi, mitähän se kertoo.
Noniin, vuosi on jo tässä, eikä mikään uusi alku tunnu enää.
Noniin, vuosi on jo tässä, eikä mikään uusi alku tunnu enää.
On hirveä ikävä liikettä. Tanssia, balettia, peilisalin tuoksua, tossujen tuntua ja sormien asentoa. Rytmikkäitä tenduja, esitysasuja, hengettömiä ja kärkien kolahdusta lattiaan. Luistimetkin tuntuivat jaloissa hyvältä, haluan lisää kiitoa liitoa vielä, kun sille on aikaa.
Kyllä tämä tästä.
Kyllä tämä tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti