On ollut kivaa, kun on saanut muistaa, miten lukee sanaa ja miten siitä saa joka aamuun uuden armon. On ollut kivaa, kun on saanut muistaa, ettei keskeneräisyys haittaa luojaa, vaan juuri niinä hetkinä on aikaa tulla kokonaan hyvän Jumalan eteen.
Oon lähtenyt kauppaan lauantaiaamuna kello 7.05, jotta ehtisin ennen vannoutuneita vegaaneja nyhtökaurahyllylle. Oon motivoinut itseäni nukkumaan ja heräämään suklaa-kauramaidolla ja yrittänyt valostuttaa aamuja kaikella mahdollisella. Loppujen lopuksi puutarha-ajat ei muutu mihinkään, kukkien värit ei hallan alla kirkastu, eikä ruoho lakkaa kasvamasta, vaikka leikkaan ja siimaan joka viikko. Mutta oon edes yrittänyt ylistää ja tykännyt parista riparikuvastakin kaiken tylsyyden keskellä. (vastoin kaikkea harmitusta)
Oikeesti ei oo mitään hätää. Oikeesti oon aika paljon onnelllisempi kun vuosiin. Oikeesti on aika helppoa. Oikeesti ois tilaa useammalle hymylle päivässä.
So let go my soul
and trust in Him.
It is well.
Mutta joka aamu aurinko nousee ennen mua ja 5.36 mä mietin, että mitä ihmettä mä täällä teen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti