Nämä on tuttuja rakkaita maisemia, mun elämän järven rantoja ja teitä. Niitä, joissa olen oppinut rauhan, joissa olen uskaltanut ja hymyillyt. Enkä voi olla miettimättä joka kerta ajaessani pienellä punaisella keskellä peltojen, että milloin on viimeisin kerta, kuinka kauan vielä.
Miten kolme kuukautta on juossut, ravannut ohi ennen kuin ehdin sanoa kesäteologi. Ennen kuin ehdin kasvaa ja näyttää joltain muulta kuin kuusitoista täyttäneeltä ekan kesän isoselta. Miten nämä kuukaudet ovat muka ohi? Ohi on ihan kamala sana.On ollut huikea kesä. Kolme huikeaa leiriviikkoa rakkaimman järven rannalla. Jeesus-bileet, savukoneet, öiset keskustelutuokiot, huikeat ihmiset, suunnitelmat, yksi paloauto, yksi hajonnut käsi. Olen kasvanut ja lihonut muutaman kilon leirikeskusruuasta. Olen nauranut. Elämäni paras kesätyö.
Kotikotiasuminen on kohta loppu, katsellaan joskus uudelleen sanon ja pakkaan taas. Tätä tää on tää elämä: pakattuja huoneita, vaatekaappeja putkikasseissa. Kahdeksan pakattua vaatekappia tässä kesässä. Ja kun olen sellainen, että ikäväsiimat vetävät pitkin maata eri suuntiin. Ystävien perässä kauas, yliopistokaupunkiin, tänne. Missä ikinä olen, on jossain muualla osa aivoista.
Koodisanoja:
lähetys
kutsu
kasvu
geokätköt
linnasaari
marjasangot
valoaurinko
Nyt on elokuu ja ensimmäistä kertaa kesän lämpöistä. Kolmen viikon suunnitelmassa on ystävät ja maailma, messut ja seurakuntalaisuus, sisustus ja siivous, sellaiset pienet. Pieniä yliopistojuttuja ja uusi kalenteri, puhdas elämä.
Kiitos kesä ja toivon et löydän mut taas.
Vaihdettaisiinko elokuita päikseen?
VastaaPoistaSillon kun aloitin lukemaan sun sanoja, tuntui ytl:n herrat kaukaisilta ja sun opiskelutarina omalta tulevaisuudelta vasta jossain kaukana kaukana. Mihin se aika meni näin nopeasti, milloin mun päivien tarina muuttui sun taannoiseksi ylppäriahdistukseksi?
Lohduttaa kuitenkin lukea täältä, miten se ytl unohtuu aika nopeasti ja ensi vuonna elokuu on kenties jo vähempi-pakkolukuinen ja sitä seuraavana ehkä noin ihana kuin sun nyt (:
<3
Ei vaihdeta.
PoistaMä ihmettelinkin jo, miten otit niin hirvittävän rennosti aina, kun toisaalta monessa kohtaa muistutat mua. Älä ahdistu ihan liikaa, oo vähän vähemmän mä ja enemmän järkevä ja kiva itselles. Sanon tämän ehkä ekaa kertaa ikinä itse, mutta ytl:n harmaiden päiden tylsät asteikot ja käyränsä alle ihmisiä ahtavien herrojen päätökset ei lopulta merkitse mitään oikeaa tai tärkeää tai aitoa. En mä ole mun kauniita kirjaimia tarvinnut mihinkään, ei ne tehnyt musta yhtään onnellisempaa.
Tulipa saarna, en oo ihan prosessoinut tätä loppuun näköjään :D
Ytl unohtuu aika todella nopeasti, kirjaimet unohtuu. Parin vuoden takaiset kirjat tuntuu nyt aika kaukaisilta, mikä on kiva. Elämä on hyvä ja elokuut on kauniita.
sydän itelles