maanantai 15. kesäkuuta 2015

Yllä veden, alla tien

Olen ollut onnellinen leirivapaista.

Erityisen onnellinen olin keskiviikkoyöstä. Siinä vasta yö. Sellaisia lisää. Niitä ihmisiä ja huoltoasemia. Puhelimella pelattuja Halli galli - ja Dobble-hetkiä. Nuortenillan jälkeisiä öisiä retkiä, joille kutsutaan, vaikka ei olisi uskaltanut muuten koko iltaan. Lisää geokätköjä jännittäviin paikkoihin. Lisää lupia kiipeillä sillan alla puoli kahdelta, katsoa valon kajoa taivaan rannassa ja kuunnella monen metrin päässä alla soljuvaa vettä. Vaikka aarre pysyi kätkössä, nauroin enemmän kuin monena yönä.

Perjantai oli samanlainen ilta. Voi miten rakastan niitä ihmisiä. Pimeitä rantoja, salaperäisiä tulia rantakallioilla, koordinaatteja, veden heijastamaa seutua, metsää moottoritien yllä.

Oli ihana puhua kaukana Savossa leireilevän ystävän kanssa. Oli ihana kuulla, vaikken aina osaakaan sanoa mitään. Ihanaihana.


Rakastan kaikenlaista:
kookosöljyä hiuksissa
pitsisiä koiranputkia tienpientareilla
konfirmaatiomessua, jossa
 - lapset albaan puettuina olivat kauniita, kivoja ja kuuntelevia
 - virttä 511
 - tuttujen pappien halauksia ja hymyjä kesken messun, kun katseet kohtaavat
 - ehtoollisen jakamista
keskiyön jälkeistä valoa

6 kommenttia:

  1. ♥.

    Terkkuja täältä, täällä on myös erinomaisen hyvä. Vaikka oon toistaseks vähän ulkopuolella, oon onnellinen että on vasta maanantai ja kolmetoista päivää jäljellä. Oon turvassa, enemmän kotona kuin oikeassa kodissa. On hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terkkuja ja sydämiä sinne rakkahin! Parhaita on sellaiset viikot, joina on riittävästi päiviä, joina on kotona ja irti kuitenkin. Jos siis kuvittelen oikein, että siellä on sellaista.

      Poista
  2. Oli ihana puhua ja tulla kuulluksi. Ihanaihana.

    VastaaPoista