Gloria excelsis Deo

Käperryn mustaan nojatuoliin tuijottamaan black swanin. Katson 21 tapaa pilata avioliitto jo toisen kerran, vaikken tiedä kenen liiton pilaisin. Katson Pienen suklaapuodin (rakastan) ja juon kolme kuppia kaakaota. Katson hölmöjä komedioita, vaikka silmät painuvat jo melkein umpeen. Minä, joka en koskaan katso elokuvia. Minä, joka mieluummin luen kirjan kuin katson elokuvan koulutyötä varten. Olen viettänyt viimeiset kuusi päivää näin. Ja välillä katsonut Solsidania, jota lukion ruotsinopettaja suositteli joskus.

Ja minä, joka en ikinä maalaa, varastan äidin akvarellit ja sotken vähän. En ole koskaan ihan huvikseni, ei ole huvittanut olla huono missään. 

Luen kirjoja, jotka kertovat monella tapaa kaltaisistani.Syön jäätelöä apinalusikalla kahvimukista ja kävelen iltasateella punaisissa kumisaappaissa. Rakastan tienlaitoja, rakastun sateeseen, iloitsen illoista. Iloitsen teehetkestä Tähden kanssa.

Aina välillä luen Novumia, kirjoitan saarnaa ja mietin, miten Hengen hedelmistä ja rauhasta puhuisin. Käyn saarnaamassa armohattaran punatiilisessä kirkkosalissa. Unohdan antaa merkin, että evankeliumin jälkeen saa istua ja pari hetkeä tuijotan seurakuntaa hölmistyneenä (miks ne seisoo yhä?). Moinen pikkujuttu harmittaa. Törmään mummofaniklubiin, joka kuulemma on seurannut elämääni ja ylioppilaaksi pääsyäni ja olivat tulleet nyt saarnankin kuulemaan, kun lehdessä luki. Muistivat, missä asuin kun olin lapsi, hui.

Naurattaa. Käytin saarnassa kreikkaa, melko hc.

Tämän kesätyön luonnetta tulee mietittyä joka käänteessä ja nurkassa. Aina välillä, aika usein, totean, ettei todellakaan. Tähän minä en enää ikinä ryhdy. En usko, en jaksa, en pysty. Mutta sitten, kun olen jo myymässä kreikan kirjoja ja muuttamassa Intiaan paimentamaan lehmiä (tai hakemassa tupakansavuiselle autonasentajalinjalle) teenkin unelmaa.

Välillä naurattaa.

.