2 0 1 7

Parhaita tänä vuonna oli:

kandi_habibi.doc, vain pari viikkoa

tarvitseeko edes erikseen mainita,
se, että vihdoin uskallan sanoa,
että enemmän kuin mistään
unelmoin valkoisesta kauluksesta
(musta tulee pappi.
Jos Jumala suo, mutta ilman turhaa ehkää)

valmis kandi_habibi.doc, viitonen
toisiinsa sidotut 180 op.

saari toukokuussa

kuninkaallinen kesä
huiput nuoret
leirit ja ennen kaikkea tieto tulevasta

ainejärjestökiire, rakas paras spirre
ja myös ensi vuonna juttuja, uusia

vr

eli aivan kaikki arkiset asiat, leivotut kakut, luentosalit ja oppimispäiväkirjat, koheesio, puhelut kirkkojen varaamiseksi, messupalaverit, paniikkisähköpostit, vr-hetket ja snäpätyt tunteet, leirit, uimavalvotut ja laululeikityt saaripäivät, se hirveän kylmä nuuksioyö, syksynkin leirit, kaikki violetit hetket, myöhään klusterilla tiskatut tunnit, kahvihetket, yksin katsotut elokuvat, riika, tyypit, latinan läksyt, muut pienet ja suuret jutut. Edes osia ja kappaleita mainitakseni.

saari, lokakuu

Nää kakstoista kuukautta on olleet oikeestti parhaat koskaan, niin paljon hyvää ja kaunista. Salaa oon pelännyt järjettömän  paljon, päättänyt luopua ja kuitenkin pidellyt kiinni. Ja kaikesta huolimatta ja juuri siksi, juuri tässä on niin hyvä.

gratias ago quam maximas

niinku loma

On vähän niinku loma ja rakastan valoja, kahviloita ja joulumarkkinoita suomessakin. 

Näihin päiviin syöksyy jo kesäunelmatkin, kun on joulukortteja kaikilta kivoilta, porkkalaa ja glögiä, ihan vähän koulua kätkettynä lomahetkiin. Juodaan mustikkaglögiä ja mietitään ripareita, kun nyt niihin on vielä puoli vuotta ja edellisistä saman verran. Kaikki kääriytyy kultaan. 

Pitäis vielä kirjoittaa essee ja toinen, portfolioida oma osaaminen kevättä varten ja lukea pari kirjaa. Väleissä on puurojuhlia ja kauneimpia, joulun kappaleita etukäteen siellä täällä. Aikaa tulvii ylenmäärin, ei ookaan yhtään kiire, toisin kun aina. 

Hämmentää, kun tyypit saa lapsia ja elämät menee suuntiin, joita ei ois ennakoitu. Pystyisinkö mä sellaiseen ennakoimattomuuteen? Kuitenki haaveilen siitä, että mulla olisi taitoa suunnitella välivuosi, nähdä sille oikee hetki ja hyvät koordinaatit. En mä haluu olla aikuinen niin pian, jotain keinoja pysäyttää tää vauhti edes hetkeksi. 

Viimeiset lahjat kääritään kultakuoreen tietysti aatonaattoiltana, kun on koko päivä säntäilty hankkimassa koiran leluja, pähkinöitä ja kirjoja. Jossain välissä mietin hämmentyneenä, missä tässä on tilaa yhdellekään jumalavauvalle syntyä, meidän arjen keskellä. Mutta kai sille, jossain nurkassa pieni seimi odottaa. 

olen eksynyt latviassa

Loma on hyvä. Oltiin neljä ekaa lomapäivää riikassa kauniiden kujien, kissojen, katumuusikoiden ja kahvin luona paossa suomen sakeaa arki-ikävää. Se oli kaupunki kauniista rakennuksista, kivijalkakahviloista, elämän parhaista pitsoista ja keskiaikaisista kirkoista.

Eksyttiin latvian yliopistolle, hukuttiin hetkeksi mukulakivikaupunginosaan ja sunnuntaiaamuna latviankieliseen jumalanpalvelukseen (, jossa ymmärsin sanat Jeesus, aamen ja ylistää). Mun omana matkaseurana oli Riikka Pulkkinen, parasta hetkeen. Vapaita ajatuksia.




Mun sydämeni uusi osoite on joulutorit, joissa kuuma viini, tuikkivat valot ja joka puolella karkeloiva kansa ja korviin rynnivä tonttumusiikki peittää kaiken muun. 

Joulun lisäks käytiin kolmessa museossa, muisteltiin lukiohissaa ja sotahistoriaa, kgb-asioita ja juutalaisuutta. En osannut enää kovin monta heprean aakkosta, mutta sain leikkiä hanukka-hyrrällä ja oppia vanhoja juttuja uudestaan.



Väleissä tehtiin kurssisuunnitelmia servetille ja kärsittiin pienet weboodipaniikit ilmaisen wifin äärellä. Mutta muuten oli oikeesti loma, ei koulua, ei sähköpostia, ei esseen esseetä koko aikana. Tapahtui yksi särkynyt lasi, yksi kadonnut lompakko ja yksi (ehkä) murtunut kylkiluu, muuten varsin eheää. Paluulentokoneessa otin onnellisia selfieitä paavipostikortin kanssa. Oli hyvä, mutta on täälläkin onnellista.

joulukuun haikeus

Elämässä yleisesti vallitsee hullu kiire. Olen unohtanut miettiä, että on paasto. Ja hyvä niin, sillä tässä joulukuussa olisi sääli jättää mitään väliin. Mutta päähän olisi kyllä hyvä tehdä tilaa jollekin suuremmalle (esim jeesukselle) tai muulle, raivata aikaa unelle, haalia kasaan joku levon mentävä aukko arkeen. Vaikka kohta tää loppuu, tää syksy, ja kamalan haikeaakin on.



Torstaina puurojuhlittiin ja tuntui taas vanhalta. Oli hartaus, mun vika. Viimeisyys harmittaa, aina. Mutta oon koittanu ajatella, että juuri silloin, kun asiat sujuu jo hyvin ja rutiinilla, kun to do -listan pienimmätkin kohdat tulee luonnostaan, on aika mennä eteenpäin. Vaikka sotkisi viimeisenkin kerran niinku aina. Parhaat hetket on usein niitä, kun asiat saa vaan tapahtua. Moka on yleensä vaan hauska.

Oispa taas fuksi ja oispa jo oikeesti aikuinen, en osaa valita. Toisaalta just tässä on hyvä, tämän syksyn lopussa ja tulevan vuoden alussa, näissä hetkissä mun on hyvä olla juuri nyt.

ei vettä rantaa rakkaampaa

Suomi täytti sata ja oli juhlien juhlaa.

Käveltiin helsinkiä soihdut kourassa, laulettiin kovaa ja kauniisti. Violetin lipun takana oli hyvä, hyvä teologina ja hyvä suomalaisena. Torilla ja puheissa lueteltiin taas koulutus, pisa, vapaus ja äänioikeus.

Mutta vapaus äänestää, uskoa ja olla minä eivät oo vain kauniita sanoja juhlapuheissa tai jotain kansalaisuskonnon opinkohtia. Niiden takia kyyhkyset ei kadonneet meidän maassa. Ne on ollut mun elämän lähtökohdat ja ne jutut, joiden keskellä musta on tullut mä kenenkään estämättä. Ja ne kulmat, jotka antaa tilaa nähdä, mikä vielä on pielessä ja joiden takia meillä on ehkä mahdollisuus rakentaa vielä parempaa.

Kiitos ja onnea kaunis, rakas ja paras Suomi!

nuorina, voittoisina

24.11.

Haluisin nukkuu. Oon ollut uskomattoman väsynyt viimesinä päivinä, tekis mieli aamuisin vaan upota kukkapeittoon ja tyynyjen keskelle, olla nousematta kellon piristessä ja painaa silmät takas kiinni, nukkua.

Tässä kuussa ei oo aikaa ja samaan aikaan sitä on ihan liikaa, mutta tuhraan sen kaiken sumusiin aamukahveihin, lumisateen tuijotteluun, päiväkahviin, ensitreffeihin alttarilla, iltakahviin. eikä sitä jää käytettäväksi latinan matikkakielioppiin tai hulluihin sanastoihin, joita varmaan rakastaisin, jos osaisin. Osaisin jos yrittäisin ees kerran viikossa vähän.

Toisessa välilehdessä mulla oli koko päivän ruotsinkielinen artikkeli (Delad tro i individualiserade samhällen - Tendenser från den samtida europeiska religiösa scenen) jota luen puoli sivua kerrallaan. Sitten istun välissä tunnin hiljaa ja mietin muita. 

Pari työhakemusta sinne tänne, ajatukset ensi kesässä ja suomen kartan kulmilla, minne suuntaisi.

2.12.

Enää muutama hetki jouluun, ihanaa. Odotan lomaa koko ajan enemmän, mikään ei oo edennyt. Pieniä juttuja tapahtuu kuitenki.

Viime viikolla oli latinan tentti, meni ihan okei. Oisin voinut osata enemmän ja harmi hiipii mieleen, mutta mä yritin ees vähän ja sillä vähällä sai toivottavasti tarpeeksi. Maanantaina perehdytin mun seuraajan ja tuntuu vihdoin siltä, että rakkaasta ja parhaasta spirrestä joutuu luopumaan (pääsee eroon) ihan tosissaan. Yks päivä sain parhaan mahdollisen puhelun. Tehtiin neljäkymmentä purkkia sinappia torstaina. Eilen sitsattiin roomateemalla, oli kivaa ja paljon viiniä, mutta hyvä ilta kuitenki. Tuntu vanhalta, kun olin fuksi -14.

Vieläkin haluisin nukkuu, vielä enemmän haluisin nukkuu. Ja samalla tää syksy on ollut mulle tosi hyvä ja hellä.