kom hjärtans fröjd

Piispanvaalin iltana sää oli kylmä, sininen ja harmaa. Niemen nokassa tuulee ja aallot soi. Loma tuntuu raskaalta ja kaikki vihkimykset ja muut pyörii aivoissa myttynä, joka tukkii hapen kulun. Meri on kylmä ja kantaa. Aallot iskee takaraivoon, mä uin, mä löydän takaisin limaisille puuportaille ja livahdan lämpimään pukukoppiin. Kaikki tuntuu konkreettiselta.

Istun aallonmurtajan laidalla seuraavanakin päivänä. Listaan sata syytä, joiden vuoksi, musta ei voinut tulla pappia, sata aitaa matkalla. Ja siitä huolimatta päätän, että tää on jotain sellaista, jota kohti aion taas kulkea. Jotain, jonka vuoksi uskallan luopua, jotain, jota haluan enemmän kuin mitään.

On syksy, mun lempivuodenaika. Vaikka kesää jää ikävä, nuoria on jo ja olisin mielelläni siellä niiden kanssa. SIlti syksy on kiva ja loma ok.