Greater things are yet to come

Hyräilen vielä näämme suurempaa, hänen armoaan julistakaa tähän kaupunkiin

Tarvitsen lisää tunteja. Tuntuu, että joka toinen lause tuskailee kiirettä, kalenteria ja oi kun olisi aikaa. Luen lähetysseuran materiaalia jokaisessa bussissa, väsyttää niin, että silmät painuu umpeen ennen omaa pysäkkiä.

Elämä on oppimispäiväkirjaa ja kirkkohissan esseetä. Pitää tuottaa tiedesanoja vähintään tuhat päivässä, kirjoittaa Jumalasta ja liturgiasta, sanoja Ambomaasta ja saarnata välillä. Nämä sanat sekoittuvat keskenään ja kirjoitan kaikessa mun pään sotkuisaa sekamelskaa, mutta se kelpaa, koska mun aivot on tässä kuussa teologiapuuroa.

On syksy ja siksi on täyttä. Keltainen rapina ja näkyvä usva. On syksy ja rakastan, tämä on totta.

Mulla on maailman kivoimmat villasukat, kynttilät ja pilkkumekko. Maailman parhaat värikkäät sukkahousut ja maailman suloisin musiikki korvissa. Mulla on maailman lempein seurakunta ja maailman kivoin sää mun ympärillä tänä syksynä.

On syksy ja siksi piparminttutee tuoksuu mun huoneessa. Ja kynttilät ja vanilja, on syksy.

On lähde liikkeelle -viikonloppu ja oi onnellisia kolmea päivää. Vaikka puhutaan vakavista asioista, kuullaan aidsin leviämisestä ja mietitään, pelkääkö laittomasti maahantullut poliisia, otetaan askeleita, mikäli roolihahmoilla on yksikin oikeus (ei oteta kovin montaa). Huolimatta vakavista asioista, se yhteys ja se ymmärrys on suunnaton. Ymmärrän ystävää, joka tahtoisi uudelleen.

Opettelen taas rukoilemaan ja lukemaan Raamattua.

Opettelen kiittämään ja näen, kuinka mun täydessä elämässä on hyvää. Kuinka syksy on hyvä.