Raakaa rahkaa eli leirijärvi 3/3

Kesän viimeinen viikko päättyi onnelliseen kysymykseen: tuutko meidän kanssa syyslomalla? Johon vastasin vaan nauroin, joojoojoojoojoo. Vaikka pitää ensin tarkistella heprean tunteja tenttipäiviä yliopistojuttuja, niin iik niin mielelläni.

Huikean viikon jälkeen oli huikeaa hymyillä. Kun kesän pelottavin kääntyi nauretuiksi öiksi, huonoiksi jutuiksi ja Jumalan ihmeellisyydeksi aivan yllättäen. Kivat lapset, kivat ohjaajat, kivat isoset. Etten jaksanut rasittaa aivojani valittamalla igor-iltaohjelmista, enkä mistään. Kunhan mennään ja koetaan ja hymyillään, tarttui minuunkin viimein seurakuntatyön tuntu.

Kiitän uusien kavereiden lisäksi koko kesän seurakunnasta, jossa olen oikeasti samaa mieltä asioista. Olen niin kasvanut täällä, sen huomaa vasta poismuutettuaan. Kun kukaan ei epäilekään, mitä sanon ja ainakin kasvuihmiset on sopivan konservatiivisia. Nämä ymmärtävät, mitä sanon ja näkevät ihan saman kirkon ja aatteet. Kukaan ei pyöritä päätään, kun sanon, mitä ajattelen.

Ylimäärähuikeutta:

- kanttori

- oikea ateria kesken messun

- saarnaavat isospojat, niiden vierailuillan baletti
- kiinamerkkien syvällinen Jeesus-opetus

- savukoneet, dj-isonen

#raakaarahkaa #muttettäjoo

Onnellisen väsynyt kesäteologi kiittää ja kuittaa ja nukkuu kuin kuollut pari päivää. Huikeuskesän loppuhaikeus on siedettävä, kun tietää, että tarpeeksi tein ja musta tykättiin, nähdään taas.