Linnasaari on kutsunut vainioilleen toistamiseen.Teologitovereiden kanssa naurettiin muistoille, suunniteltiin parempaa (parasta) uutta ja haisteltiin kesää ja elämää. Ostettiin halvimmat mansikat, valittiin paras kieleke istua. Karkotettiin lokkia, vilkutettiin turistiveneille (pikkupoika vilkutti niin innoissaan takaisin) ja eksyttiin korkeaan heinikkoon. Juostiin tunneliin sadetta karkuun ja kipaistiin kauneimpaan valkoiseen kirkkoon. (siellä voisin harkita meneväni naimisiin, vaikka pitäisi varata kolme vuotta etukäteen)
Välissä oli leiri, kaikesta maailmasta irrallinen.
Ja seurakuntakaverit, rakkaat naurusuut. Suut ja yksi mansikkainen kuono. Satoi vettä, joten perustimme piknikin tunnelin aukkoon, koloon josta maailma oli kahden metrin päässä alla. Oli vuohenjuustoa, tomaatteja ja pähkinöitä. Hyvät ruuat ja hyvät rakkaat ihmiset. Puolikas lauma japanilaisia nappasi meidät kotialbumeihinsa, meidät ja koiran.
Linnasaari on aina kaunis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti