perjantai 17. heinäkuuta 2015

Kesäheinäkuu ja muita kuita


Suunnittelen tulevaa ja yritän venyttää kesäteologipalkkaani mahdollisimman suureen. Suureen määrään viikonloppuja erilaisissa merkeissä, mielellään balettiin ja uusiin sukkahousuihin, pitkään unisportkauteen, maan rajojen ylittämiseen ja vielä suurempaan määrään viikonloppuja ympäri Suomea.

Olisi niin kivaa, jos voisin, mutta onneksi kalenterissakaan ei ole tilaa kaikelle. Onneksi olen jo kirjoittanut sinne juttuja, jotka ei maksa. Tavallaan onni, että kaikki on samana viikonloppuna. 

Miten vaikeaa on sittenkään valita.

Enää yksi viikko leirijärvellä, hullua. Enää yhdet lapset, yksi eka päivä ja vika ilta, yhdet tunnit ja yksi messu. Kesäheinäkuu on ollut yksi hullu kasa päiviä ja öitä. Ehkä vähään aikaan parhaita kesiä, koska yöt ovat täyttyneet usein naurusta ja päivät elämäni parhaasta työstä.

Ja on onni syksyssä jo myös. Elämä on kivaa.

Torstai oli kiva. Aamuagility nurmihallissa, Tähti ja sen koirat, minä keskellä kenttää. Päivällä papusalsaa, tilastoja unelmista ja puhetta päiväkirjoista, vanhoista vuosista. Miten lukion ekasta fyssan kurssista on niin kauan? Illalla olin punatiilitalolla. Maalattiin Jumala-suhteita ja vesivärisotkettiin, oli parasta. Ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen ei ollut pakkoaikuisuutta, hartaudenkin pidin niin isoselementein kuin voi. Satoi vettä ja opin lukitsemaan punatiilitalon oven. Opin paljon, jos yritän.


Tykkään mun huiskuhännästä, villihaukusta. Tykkään sanoista ja lauseista. Tykkään sateesta ja Suomen kesästä enkä valita. Tykkään mun kesästä.

1 kommentti: