kesäkuu

Hennalassa nauretaan. Sataa ja mä rakastan sitä sumuharmautta, joka filtteröi märkää taivasta. Vr:n penkit on kirkkaat ja pehmeet, snäppään pois paniikkia.


Mun yksiössä soi kesärenkaat, mä laulan veisuja ja virsiä ja toivon parasta naapureille. Päätä sekoittaa työajattomuus ja se, että vapainakin tunteina tuijotan samaa ruutua, kun taltioin fiiliksiä tai vaan koitan hukuttaa omia ajatuksia.

On ripari-ikävä, kun katselen yösnäppejä tutun leirijärven rannalta. Onneks omiin leiriviikkoihin ei oo enää kuukauttakaan. Kesä on tällaista, että kaikki on jotenkin levällään Suomen laidoilla, on tylsää ja kuuma ja sitten kiire ja sataa, sekavaa.