6.12. Suomi juhlii, pitelen soihtua kaupungin keskellä ja laulan virsiä. Miksi osaan niiden sanat ulkoa? Syödään pitsaa ja nauretaan. Siitä on monta viikkoa, kun nauratti.
Sen sijaan, että olisin ainoana vapaaviikonloppuna tehnyt jotain olennaista, päädyin kuvaamaan mun Raamattua. jonka päälle olin kasannut kiviä ja simpukoita. Jobin kirjan välissä on aika roskaista. Panostuskuvitus posterille, toivottavasti systistyyppi arvosti, jos faktat ei olleetkaan niin tarkkoja.
On niin paljon kaikkea. On paljon asiaa ja kello on niin paljon. Niin paljon tehtävää ja niin paljon väsyttää. On niin paljon, mistä kiittää, niin paljon epätietoa ja niin paljon Jumalaa.
Teologia väsyttää, hämmentää, ärsyttää. En mene heprean tenttiin, koska en voi. Ärsyttää. Mä olen tunkenut pelokkaan nenäni paikkoihin, joissa olen kujalla. Mua luullaan puurojuhlassa fuksiksi ja punastelen, ärsyttää. Mulla on joka aamu vaatekriisi ja joka ilta mä valvon liikaa. Odotan joulua ja me odotamme Jeesusta, mutta mä kirjoitan mun kalenteriin paljon isommalla loma kuin Jeesuksen synttärit. Enkä mä halua odottaa, en jaksa olla kärsivällinen.
Mutta samalla viikolla mä luen aamuisin Raamattua, tarjoan meidän keittiossä tortilloja ja superhyvää kasvistäytettä ja leivon hassuja joulutorttuja. Syön niin paljon suklaata, että vatsaan sattuu, kuuntelen joululauluja vasta joulukuussa ja saan iloisen puhelinsoiton. Askartelen Paavalin inspiroimia joulukortteja Ruusun kanssa. En pääse yhtenäkään iltana oikeaan aikaan nukkumaan.
Viimeinen Lähde liikkeelle -viikonloppu on ohi, tämä on ollut hirvittävää vauhtia. Vastahan oli kellanruskea syksy ja kävelin lähetystalolle ketään tuntematta. Nyt on harmaanruskea talvi ja tunnen ne kasvot, on vähän haikeaa lopettaa. Vaikka muistan, tämä on alku vasta. Ehkä mä olen aidosti lähdössä, joskus. Tätä haluan suunnitella Jumalan kanssa, mutta mulla on toiveikas olo, kun kävelen pois.
Viimeinen tentti on ohi ja syksy loppui eilen. Tentti meni hyvin paitsi katolinen ja ortodoksinen avioliittokaava ei. Parasta eilisessä oli kuitenkin ennen tenttiä toivotettu joulu, joka tulee vääjäämättä. Että se hymyili, vaikka yksi päiväkirja opitusta on vielä palauttamatta. Että on loma. It makes no sense, but this is grace.
Viimeinen Lähde liikkeelle -viikonloppu on ohi, tämä on ollut hirvittävää vauhtia. Vastahan oli kellanruskea syksy ja kävelin lähetystalolle ketään tuntematta. Nyt on harmaanruskea talvi ja tunnen ne kasvot, on vähän haikeaa lopettaa. Vaikka muistan, tämä on alku vasta. Ehkä mä olen aidosti lähdössä, joskus. Tätä haluan suunnitella Jumalan kanssa, mutta mulla on toiveikas olo, kun kävelen pois.
Viimeinen tentti on ohi ja syksy loppui eilen. Tentti meni hyvin paitsi katolinen ja ortodoksinen avioliittokaava ei. Parasta eilisessä oli kuitenkin ennen tenttiä toivotettu joulu, joka tulee vääjäämättä. Että se hymyili, vaikka yksi päiväkirja opitusta on vielä palauttamatta. Että on loma. It makes no sense, but this is grace.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti