Joulu joulu on meillä

Minun jouluni on ollut kaunis, rauhallinen ja väsy. Hiljainen aamu, valoton Suomi mustien ikkunoiden takana maailma, joka nukkui. Paksua maitoriisipuuroa, manteleita muille, koiran kuono ja glögi. Aamukahvi ja viimeiset paketit. Hyvää joulua suomeksi, ruotsiksi ja muinaiskreikaksi.

Mummulassa oli ruokaa niin paljon. Taivaallista porkkanalaatikkoa ja kalapateeta, joka on varmaan

syy sille, etten voi olla täysin lihaton. Vähän vain palaneita torttuja ja fazerin prhaita, jotka kiehtoivat hurjasti lapsena. Mummulassa ei mikään muutu. 

Kauniita paketteja, design-kääreet, omat askartelut ja prinsessan kuvat suloisesti sekaisin. Hopeakuoressa minun maailmani kaunein mekko (kiitos Monki ja kiitos äiti), vaikka en odottanut kovin kummoisia. Muitakin kivoja, eikä kamalasti mitään harmillista turhaa. Pimenevässä maailmassa yömessu ystäväporukalla. 

Joulupäivänä, kauniina pyhänä pelkkää kirjamaailmaa. Sellaista fiksua kuin Ulla-Lena Lundbergin Jää ja sitten sitä vaaleanusvaista hattarahöttöä, jota saa lukea, kun on vihdoin vapaa teologiasta.

Loma jatkuu ja viimein on joulusää. Nyt on ihan tavallista aikaa, kalenterin mustia numeroita ja tyhjiä sivuja. En voi tehdä paljon, joten nukun unia ja syön pipareita, haamuilen veljen vanhassa ruutupaidassa ja pitelen koiran hihnasta. Pari kesäteologihakemusta saan lähetettyä ja ehkä kirjoitan lomalla yhden toimintasuunnitelman. Mutta muuten mä lepään ja tässä on tosi hyvä.