Joulukuussa pukeudun pitsimekkoihin, on lakkijuhlia, pikkujoulua, puurojuhlaa ja -messua. Idässä oli lunta, valkoinen valamo ja kylmä.Täälläkin sataa valkoista maailmaan, kalenteri on tyhjä, mutten siltikään nuku öisin. Leivotaan pipareita, käydään kahvilla ja kaikki on hyvin.
6.11. 2013 (en ollut silloin edes teol.yo.) kirjoitin näin, voi luoja: Olen kai lopulta tehnyt sovinnon tulevaisuuteni kanssa, vaikkei minusta tulekaan pappia ja vaikken tiedäkään, mitä sitten teen, kun sekin on ohi.En tiedä vieläkään. On ihan valtavasti polkuja, joita valita. Maailma on suunnaton mahdollisuus ja musta tuntuu, että mun pitäisi nyt löytää sen muodottomuuden keskeltä mun intohimo ja ne valinnat, jotka kuuluisi mun polkuun. Voisin valita välivuoden, valkoisen kauluksen ja latinan opinnot, valita muuttaa Intiaan, muuttaa maailmaa tai keskittyä kuukausia vain jeesukseen. Enkä mä tiedä, mikä olisi hyvä.
Kymmenien eri aiheiden to do -listoja kevättä varten, jottei olisi tylsää, vaikka lukujärjestys onkin autio ja tyhjä. Kymmenillä välilehdillä järjestöjä ja juttuja, joihin voisi panostaa aikaa. En osaa päättää, mihin katsoa ja mihin juosta, millä täyttää elämä.
Ja sitten olen miettinyt, että mitä jos saisinkin sen kaiken. Joidenkin elämässä se onnistuu, ja mä yleensä tykkään tehdä paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti