2 0 1 6

Kevät oli väsynyttä, mutta kivaa. Rakastuin Helsinkiin. Yliopistolla opettelin olemaan vastuullinen tyyppi, allekirjoittamaan sähköposteihin yhdistyksen nimen ja kuulostamaan fiksulta. Kysyin niin paljon kuin ehdin, kaikki oli uutta.

Vuoden ekana sunnuntaina liityin tiimiin ja opin puhumaan tuntemattomille. Toukokuussa tuli toinen tiimi, niin äkkiä ja ihmeellisesti, etten osannut hengittää. Nautin kaikesta tästä ajasta, jonka saan antaa, niin paljon yhä! Harvoin enää on sunnuntaita ilman rakasta valkoista taloa, keltaisia sanoja sen lattiassa: tervetuloa kotiin!

Me jätettiin Ruusun kanssa yhteinen koti kahdenkymmenen kilometrin päähän ja muutettiin omiimme. Kahviloista tuli mun toinen olemus ja lempparipaikkojen lista puhelimen muistioissa on pitkä. Puhuin pitkästä aikaa lauseet loppuun ja kerroin, mitä kuuluu.

linnasaari maaliskuu

Kesä oli kamala. Itkin vihreinä viikkoina hautausmaalla enemmän kuin pitkään aikaan, kaikki tuntui niin kipeältä ja hahmottomalta. Puhuin keltaisille daalioille määrittelemättömästä tulevaisuudesta, minusta ja mun cv:stä. Kuulokkeissa oli kymmenien saarnojen ja ylistyksen lisäksi Anna Puu, Younghearted ja Tilhet.

Heinäkuinen viikonloppu uuden viinin väen keskellä, tuttuja moikkaillen, märässä teltassa jeesusta ylistäen oli paras, mutta pieni onni kaiken kesäkriisin keskellä. Lopulta elokuu loppui ja lupasin itselleni huikeaa syksyä.

linnasaari kesäkuu

Syksystä tuli pitkä. Lokakuussa yks tyyppi lähti pois meidän luota, pois tästä todellisuudesta. Uskon, että se oli helpottavaa lopulta, vaikka ne viimeiset sanat (nähdään taas!) ei olleetkaan totta, ainakaan tässä.

Lopulta mulla oli ihan kivaa. Nää kuukaudet on ollut vähän harhailua, paljon opintopisteitä puolivahingossa. Mun elämän prioriteettijärjestys (suhe, tiedekuntayhdistys ja kolmantena ehkä omat opinnot) on ollut hyvä, juuri sopiva. Joulukuussa tuntuu haikealta lopettaa hallitusvuosi, luopua mun sihteereistä ja mun jaostosta, vaikka saankin jatkaa samojen juttujen suunnittelua ensi vuonna eri tyyppien kanssa.

linnasaari syyskuu

Oon kiitollinen, mutta en kaipaa. Oon käynyt Suomenlinnassa vähintään kerran kuussa, saanut uusia ystäviä, joilla on iso sydän, ostanut liput balettiin, tarjonnut ruokaa, nauranut paljon ja halannut usein. Koko vuosi on ollut yhtä katkeamatonta pappikriisiä, niin kuin mun elämä aina. En osaa päättää, en pysty valitsemaan näistä, voinko saada aivan kaiken? Jumala on ollut hyvä ja ihmeellinen. Oon kasvanut paljon, muuttunut ja pysynyt samalla.

Oon kiitollinen, mutta en jää kaipaamaan, sillä tiedän, että mun elämän prioriteetit tulee mukana ensi vuoteenkin. Vaikka oon ihan sekaisin tulevaisuudesta ja vastaan kaikkiin kysymyksiin etten tiedä, uskon, että jotain hyvää tapahtuu aina.

lempipaikka 2

Vuoden kuunnelluimmat sanat ja sävelet oli spotifyn mukaan rodrigon ja saaran viisaat: