Hullun hyvä viikko

On ollut ihan hullun hyvä viikko. Parempia päiviä kuin yksikään koko keväänä.

Se johtuu eniten varmaan siitä, etten ole tehnyt mitään, mihin liittyisi teologia. Ja toiseksi eniten siitä, että aamuisin paistaa aurinko. Ja kolmanneksi eniten siitä, että oon sanonut joo jokaiseen hyvän ideaan, vaikka kello olisi jo yli yhdeksän. 

Päiviä käärinliinanäyttelyssä ja kivikaduilla. Iltoja kauniissa kodeissa, lentoasemalla, lähijunassa vieraan brasilialaisen vieressä, ystävän saunassa ja punatiilitalolla. (Jos Jeesus olis tullut Suomeen, olis varmaan ollut viimeinen saunailta.) Tortilloja, kissankuvia ja the passion of the christ. Voi vitsi, miten ikävä mulla on ollut kotikuntaa ja tiilitaloystäviä. Voi vitsi, miten hyvältä tää nauru tuntuu keuhkoissa parin kuukauden jälkeen.

Maanantaina olin yksin ja leivoin brownieita, että olisi vielä yksi päivä ennen ikäviä yliopistoajatuksia. Hullun hyvää aikaa.

Mä pelkään vaan koko ajan, että milloin tää kaikki pättyy.
Mutta ei ainakaan vielä, ei saa!