Joinakin päivinä pakotan itseni kirjastolle, avaan läppärin ja kirjoitan muutaman rivin, lainaan muutaman kirjan. Pelataan kivi-paperi-sakset kirjaston kolmannessa ja mä häviän ja se harmittaa, sillä siihen ripustettiin yllättävän paljon painoa. Tyhjä kalenteri pelottaa ja järisyttää mun elämäntajua. Kevät saisi jo alkaa kunnolla, elämä saisi palata raiteilleen, mutta pelkään että ne ei kuljekaan niin kuin ennen.
Odotan huhti-toukokuuta, pääsisäisaikaa ja harkkaviikkoja, koska vasta niihin on kiinnitetty sijainnit ja tarkat to dot niin kuin elämässä kuuluu. Kun narsissit kukkii, on kaikki taas selvää, lupaan lomaitselleni.
Ja maanantaina arki alkoi ja normaali palasi elämään. Istuin myöhäisiltapäivällä beevitosen violetilla sohvalla ja tajusin, kuinka onnellinen oon just siinä, kirkkokurssikiireen ja ärsyttävän helppojen analyysien, tekemättömien eksegetiikan esseiden ja lähettämättömien portfolioiden kanssa. Vaikka kaikki on kesken ja tuntuu, että hukun sääntöihin ja kysymyksiin, mä olen tässä, missä mun kuuluu. Keskiviikkona kaikki on yhtä hyvin ja vieläkin yhtä levällään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti