hiphip
Tämä on hyvä paikka asua kotikotia. Vaikka rakastankin kirkkomatkaa kolisevassa raitiovaunussa, oranssin metron ulinaa, kellariseurakuntaa kaupungin kauneimmalla alueella, kauppakatuja, kivijalkaliikkeiden ikkunoita, sateisia mukulakiviä ja muita kaupunkijuttuja (jo tulee noita ikävä tätä listatessa), rakastan myös pölyisiä varpaita ja auringon vihertämiä peltoja. Ah eilisen aurinkoa, pyöräretkeä radan toiselle puolelle, ehkä toisten tonteille, vaikken veden rantaan päässyt.
Oli kesäsaarna 2/2, paljon hyvää, varmat sanat ja rakkain kirkko.
Huomenna päiväretki kaupunkiin (ikävöityjen luo) tapaamaan kahta rakasta teologiystävää. Tänään täytyy vielä juoksennella kauppaan etsimään (semihalpaa) piknikvilttiä. Jotkut tavarat vaan ovat sellaisia, että silloin, kun niitä kerran vuodessa tarvitsisi (erittäin paljon) ne ovat todennäköisimmin toisessa maassa tai myytyjä kirpputorilla. Kuten tämä sini-valkoraidallinen viltti, jota etsiessäni kiipeilin autotallissa kilpapyörän ja auton osien välissä, mutta löysin vaan palapelejä isän lapsuudesta.
Ja keskiviikkona lähden leirille, isän hommiin! Ripari 2/3 sinisen järven rannalla, siitä tulee hyvä luulen. Kaveri-isot, kivat leirilapset ja mahtiohjaajatoverit. (Siitä huolimatta, että hymyilen, söin leirivoimasuklaat jo pakatessa, kun se oli niin vaikeaa. hups...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti